Armo auttaa arjessa


Vili ja Paula Sarento ovat Tampereella asuva aviopari, jonka suhteessa armo on luontevana osana. Päätös rakastaa ja olla armollinen on tehty jo suhteen alussa. Sittemmin se vahvistettiin alttarilla.

Teksti Nea Kosonen | Kuva: Ville Sarento, asiantuntijan kuva: Päivi Hihnala
Vili ja Paula Sarento tapasivat rippileirillä kymmenen vuotta sitten. Kolme vuotta myöhemmin he olivat saman rippikouluporukan kanssa Maata Näkyvissä –kesäleirillä Karkussa ja alkoivat seurustella. Nyt onnellisina Tampereella asuvat 25-vuotias Vili ja 24-vuotias Paula ovat olleet neljä vuotta naimisissa.
Pari toteaa, että on suurta Jumalan armoa, ettei heidän tielleen ole tullut mitään suuria vaikeuksia. Hänen armonsa on auttanut myös paljon suhteen aikana. Esimerkiksi seurusteluvaiheessa Paula loukkaantui todella helposti Vilin sanomista asioista.

– Tulkitsin asiat helposti niin, että hän syyttelee minua. Sittemmin olen tajunnut, että eihän Vili mitään pahaa tarkoita, enkä ole enää loukkaantunut niin helposti, Paula kertoo.

”Mitä siitäkin olisi tullut, jos Jumala olisi kantanut meille ihmisille kaunaa meidän synneistämme?”

Armo luo turvaa

Avioliitossakin olisi helppo loukkaantua. Onneksi päätös rakastaa ja olla armollinen on tehty jo seurustelun alkuvaiheessa ja vahvistettu alttarilla.

– Tieto siitä, että kaikki menneet ja tulevatkin mokat on jo anteeksi annettu, luo turvaa, Vili toteaa.

Ei elämä anteeksiantamattomuuden kanssa kuitenkaan toimisi.

– Kun yksi rikkoo toista vastaan, kärsivät molemmat, Paula kiteyttää.

– Niin. Mitä siitäkin olisi tullut, jos Jumala olisi kantanut meille ihmisille kaunaa synneistämme? Vili vertaa.

Pari tähdentää, että armo tarkoittaa myös toiselle elämistä. Se onkin yksi arjessa auttavista ajatuksista.

– Jos Vili vaikka pudottaa avonaisen maitopurkin lattialle, en minä voi siitä suuttua. Siivotaan vain yhdessä ja elämä jatkuu, Paula naurahtaa.

Vili on luonteeltaan hiljainen ja vetäytyvä. Omana itsenään oleminen on vaatinut armollisuutta sekä puolisolta että häneltä itseltään.

– Itsensä armahtaminen on usein vaikeampaa kuin toisen, mutta sekin on täysin mahdollista Jumalan armossa, Vili hymyilee.

”Kun yksi rikkoo toista vastaan, kärsivät molemmat.”

Armo ja menneisyyden varjot

rakkaus_asiantuntija_kuvapaivihihnala

Synnin takia ihminen on inhimillisten traumojen ja menneisyyden taakkojen vanki. Usein nämä nuorempana saadut toimintamallit seuraavat meitä pitkälle keski-ikään. Vain totuus lapsuuden kivuista ja lapsuusperheen dynamiikasta voi vapauttaa vääristä toimintamalleista. Usein vapautumista auttaa jokin kriisi elämässä. Kriisi ei ole siis ole uhka, vaan mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Menneisyys ei myöskään ole asia, jota tulisi hävetä tai pelätä. Sieltä olemme saaneet kyvyt kohdata kipeät asiat ja keinot käsitellä niitä.

Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joilla on omat historiansa, ja yhteisen matkan aikana kummankin hyvät ja huonot toimintatavat tulevat ilmi.

Totuus ja rehellisyys ovat myös tärkeitä. Suhteen ja koko elämän toimimiseksi molempien tulee olla rehellisiä niin menneisyydestään kuin hyvistä ja etenkin huonoista toimintatavoistaan. Oikotietä ei ole: Jumala haluaa totuutta myös ihmissuhteisiimme ja ennen kaikkea avioliittoon sekä perhe-elämään.

Armollisuus on tärkeää tässä kaikessa. Menneisyyteen ja huonoihinkin toimintatapoihin tulee suhtautua armon kautta. Raamatun Sana ”Totuus tekee vapaaksi” antaa rohkeutta elämään silloinkin, kun ahdistaa, pelottaa ja elämä potkii päähän.

Psykoterapeutti Seija Leppänen