Suuremmassa perheessä ei aina ehditä tai jakseta jutella, kun takana on raskas työpäivä ja hihoista vedetään moniin suuntiin. Rusaman perheessä avoimuus ja hyvät äiti-tytär-välit kuitenkin voittavat rajallisenkin ajan.

Teksti Noora Rämö | Kuva Elli Rusama

Espoolainen Jenni Rusama on aviovaimo ja neljän tytön äiti. Tyttäristä 16-vuotias Siiri on toiseksi vanhin. Äitiys on ollut iso käännekohta Jennin elämässä.

– Selvän muutoksen huomaa ekan lapsen syntyessä, jolloin tajusin, että itseni lisäksi olen myös vastuussa lapsestani ja hänen hyvinvoinnistaan, Jenni kertoo. Lasten kasvaessa heidän murheensa ovat koskettaneet myös äitiä: – Esimerkiksi lapsen surut tai kiusaaminen koskettavat minua kovasti, ja yritän miettiä miten lapsi ei joutuisi kärsimään, Jenni pohtii. – Oman lapsen paha olo tuntuu usein pahemmalta kuin että itse kokisi kovia.

Siiri pitää tyttären roolista ja on todella kiitollinen perheestään. Tietenkään joka tilanteessa hänkään ei jaksaisi noudattaa äidin antamia velvollisuuksia. – Joskus tuntuu, että olisi kiva jos voisi kantaa itsestään enemmän vastuuta. Että asiat saisi hoitaa omalla tavallaan ja ajallaan, Siiri ajattelee.

Äitinä Jenni on oppinut, että vanhemman on myös huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, mikä vaikuttaa koko perheen välisiin suhteisiin.

“Oman lapsen paha olo tuntuu usein pahemmalta kuin että itse kokisi kovia.”

Nauramisen riemua ja avoimia keskusteluja

Siiri ja Jenni kuvailevat omaa äiti-tytär-suhdettaan avoimeksi ja luottamukselliseksi. – Ei ole ollut tilannetta, jolloin en olisi voinut puhua äidille mielen päällä olevista asioista, Siiri kertoo. Jenni antaa arvoa sille, että lapset haluavat luottaen kertoa asioistaan hänelle. – Onhan sekin totta, etten aina jaksa tai ehdi kuunnella, mutta keskustelulle etsitään yhteinen hetki, hän lisää.

Jennin on helppo ymmärtää tytärtään. – Siirissä on paljon samoja piirteitä kuin minussa ja ajattelemme monesti samalla tavalla, äiti sanoo. Heillä on myös yhteinen huumorintaju ja kaksin on hauska pelleillä – ilo on molemminpuolista.  – Minusta on kivaa, kun äiti nauraa jutuilleni, Siiri toteaa hymyillen. – Ja minua aidosti naurattaa Siirin jutut, ei tarvitse teeskennellä, Jenni jatkaa.

“Vastuu lapsesta loppuu tavallaan, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa omilleen, mutta suhde lapseen säilyy läpi elämän.”

Yhteistä aikaa parivaljakko viettää muun muassa kahvittelun merkeissä. – Jo pienenä Siirille yhteiset hetket olivat tärkeitä, Jenni kertoo. – Vastuu lapsesta loppuu tavallaan, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa omilleen, mutta suhde lapseen säilyy läpi elämän.

Tyttären syntymä avaa uuden ikkunan itseen

Äidin ja tyttären välinen suhde liittää molemmat sukupolvien ketjuun. Keskellä olevalle äidille avautuu mahdollisuus itsensä peilaamiseen kahteen eri suuntaan. Äitiyden myötä ihmisessä kypsyy usein uutta lempeyttä omaa äitiä kohtaan. Samalla rinnalla kasvava tytär antaa toisen mahdollisuuden omien keskeneräisyyksien käsittelemiseen.

Monesti lapsen ikävaiheet muistuttavat tuoreella tavalla omasta vastaavasta elämänvaiheesta. Äitiys tarjoaa uuden tilaisuuden vanhojen asioiden muistamiseen ja elämänkaareen sulauttamiseen, Varsinkin, jos oma lapsuus on ollut kuormittava, oman lapsen kasvun kanssa asioiden läpikäyminen voi toisaalta olla raskasta, toisaalta ihmeen armollista.

Äidin ja tyttären välinen suhde on ainutlaatuinen ystävyys, jota kannattaa vaalia. Useimmilla se säilyy vuosikymmenten ajan. Asioiden pohtimiseen tulee uutta syvyyttä, kun niitä saa käydä pienissä erissä sen ihmisen kanssa läpi, joka on nähnyt tyttären syntymästä saakka. Sukupolvien välinen yhteys kantaa kaikissa elämänvaiheissa.

Hanna Ranssi-Matikainen
hanna.ranssi-matikainen@parempiavioliitto.fi