Helmi: Hullua, hullua – mutta totta

Helmi: Hullua

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

Onhan kirjoitettu:

– Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? ” (1. Kor. 1:18-20).

Ihmiset ovat etsineet uskonnosta aina joko syvällistä viisautta tai suurta voimaa. On hämmästyttävää lukea ensimmäistä Korinttilaiskirjettä: Paavali ei lupaa korinttolaisille kumpaakaan. Ensinnäkin hän sanoo, että kristillinen usko tekee naurettavaksi kaiken tämän maailman viisauden. Toiseksi hän puhuu voiman sijasta heikkoudesta. Jälkimmäisestäaiheesta hän jatkaa erityisesti toisessa Korinttilaiskirjeessä, mutta myös ensimmäisessä.

Viisautta vastakarvaan

Vain harvat ihmiset, jos kukaan ovat löytänyt Jumalan pohtimalla eri vaihtoehtoja, miettimällä ja tuumimalla. Kummallista kuitenkin on, että juuri sillä tavalla Jumalaa usein tarjotaan toiselle. Usko Jumalaan tahdotaan tehdä hyvin viisaaksi jajärkeväksi, kaikin tavoin ylivoimaiseksi ratkaisuksi. Näin siis usko on järkevää ja järki uskovaa.

468x60v3

Tuskin mikään käsitys on niin rajusti vastoin Paavalin opetusta. Hänenkin aikanaan viisaat filosofit vaativat aukottomia perusteluja, suurta logiikkaa ja syvää viisautta. Jumala ei sellaista tarjonnut. Hänen vastauksensa oli Golgatalle pystytetty risti, jossa hänen oma poikansa tapettiin mahdollisimman raa’asti ja häpeällisesti. Me emme sitä tajua, mutta noihin aikoihin ihmiset kyllä tiesivät, mitä ristiinnaulitseminen tarkoitti. Ei kukaan voinut pitää myyntitykkinä miestä, joka kulki ympäri kailottaen sanomaa ristille naulitusta Jumalan Pojasta. Ja kuitenkin: Juuri niin Paavali teki. Vielä ihmeellisempääon, että hänen jalanjäljissään syntyi seurakuntia.

Kaikki mullin mallin

Mitä Paavalin opetuksesta seurasi? Paavalin järjettömästä ristin saarnasta muodostui lenkki pitkässä ketjussa. Luther sanoi sitä ristin teologiaksi, ja sillä tarkoitetaan tätä: Jumala salaa tässä maailmassa kunniansa ja kätkee sen heikkouteen. Ja tämä ketju on nähtävissä Raamatun alkulehdiltä viimeisille asti. Köyhä ja lapseton Abraham valitaan, rikkaat ja arvostetut jäävät sivuun. Egyptin faraota vastaan menee puhetaidoton ja neuvoton Mooses ilman sotajoukkoa, vain sauva kädessään. Lapseton ja häpeää kantava Hanna saa tulla suuren Samuelin äidiksi. Ja kun Jumalan Poika syntyy maailmaan, Herodeksen hovi pukeutuu samettiin ja pitää juhliaan: Köyhä galilealaistyttö valitaan Vapahtajan äidiksi ja Jeesus syntyy tallin seimeen. Jeesus ei valitse oppilaikseen suuria filosofeja, vaan oppimattomia kalastajia, ja kun maailmanhistorian huippuhetki koittaa, Jumalan Poika huutaa kuoleman tuskassa Golgatan ristillä.

Keitä tämä Jumalan kutsu houkuttelee ja keitä se loukkaa? Jeesuksen luota lähtivät rikkaat ja viisaat, hyvät ja hurskaat. Hänen luokseen tulivat köyhät ja oppimattomat. Veronkiskurit jättivät rahansa ja tulivat todellisen rikkauden luo. Hurskaat kokoilivat tavaroitaan ja lähtivät, mutta katunaiset vuodattivat hänen jalkojensa juuressa itkuunsa koko kirotun elämänsä ja löysivät armollisen ja rakastavan Jumalan.

Kun Jumala toimii, mannerlaatat liikkuvat. Kaikki, mikä tässä maailmassa on arvostettua, on äkkiä roskan veroista. Mikä on halveksittua ja pilkattua, se löytää paikkansa pyhän Jumalan läheltä. Paavalin aikana filosofit nauroivat, mutta syntisen Korintin keskeltä löytyi se joukko, joka Jumalan ihmeestä kumarsi ristiinnaulittua. Syntyi seurakunta, Jumalan maja ihmisten keskellä.

Entä nyt?

Korintin seurakunta ei ollut viimeinen lenkki kuvaamassani ketjussa, vaan se jatkuu niin kauan kuin tämä maailma seisoo, myös meidän aikanamme. On niitä, jotka etsivät itselleen järkeenkäypää jumalaa ja fiksua uskontoa. Hakekoon sellainen ihminen jumalaansa maailman tappiin asti: Hän ei tule löytämään mitään muuta kuin omien ajatustensa heittämiä varjoja. Elävä Jumala on muualla. Hän kohtaa syntisen ihmisen Raamatun sanassa, pyhässä kasteessa ja ehtoollispöydässä. Hän tulee heikkoa ja huonoa ihmistä lähelle ja julistaa synnit anteeksi Kristuksen lunastusveressä.

Viisaat ja rikkaat menevät tiehensä, ne, joilla on jokin muukin mahdollisuus kuin ahdas portti. Ne, joilla ei ole kuin Ristiinnaulittu ja hänen rakkautensa, sanovat Pietarin tavoin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:68-69).

Teksti: Erkki Koskenniemi 
Kuva: Saija Tiilikainen

Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 10/2003. Voit lukea koko lehden alta!

468x60v3