1. Moos. 44: Mitä veljien toiminta merkitsi Joosefille?

1. Moos. 44: Mitä veljien toiminta merkitsi Joosefille?

Mitä Joosefille merkitsi, että veljet käyttäytyivät suojelevasti Benjaminia kohtaan, mutta hänet itsensä he olivat heittäneet kaivoon? 


 

Ensimmäinen Mooseksen kirja 44

Hopeamalja Benjaminin säkissä

1 Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: ”Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pys- tyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun.
2 Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten.” Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.
3 Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.
4 Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: ”Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: ’Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?
5 Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette teh- neet!'”
6 Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty.
7 He vastasivat: ”Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista!
8 Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?
9 Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!”
10 Mies sanoi: ”Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjak- seni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta.”
11 Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne.
12 Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
13 Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14 Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan.
15 Joosef sanoi heille: ”Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat.”
16 Juuda vastasi: ”Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut.”
17 Mutta Joosef sanoi: ”Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo.”

Juuda anoo armoa Benjaminille

18 Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: ”Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun — sinä, joka olet kuin farao.
19 Sinä itse kysyit meiltä: ’Onko teillä isää tai veljeä?’
20 Ja me sanoimme sinulle: ’Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.’
21 Sinä sanoit meille: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.’
22 Ja me sanoimme sinulle: ’Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.’
23 Silloin sinä sanoit meille: ’Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.’
24 ”Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällem- me, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.
25 Kun hän sitten kerran sanoi: ’Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää’,
26 me vastasimme: ’Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.’
27 Niin isämme sanoi meille: ’Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28 Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä.
29 Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.’
30 ”Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt,
31 niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan.
32 Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: ’Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syylli- nen sinun edessäsi.’
33 Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.
34 Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi.”

468x60v4

468x60v4